sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntaina 6. syyskuuta 2015

Mietin tässä Ruotsin-risteilyillä käyviä ruotsinkielisiä suomalaisia ja lauloin sitten jotakin ajankulukseni, mutta kauhistuin: ruotsinkielisten tyylillä laulettaessa laulusta tul ihan kuin ohje: näyttele minua näin osuvasti. Oli laulusta idea, että nää on tuttuja juttuja, teen ne omalla tyylilläni näin, ja se oli kuin näyttelemisen ohje, mikä on murhatuksi tulemisen vaara, etenkin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä ollessa. Suomenkieliseen tapaan laulettaessa sitä ongelmaa ei tule. Lieneekö ero siinä, että lauluista hahmotetaan tunnelma eikä joitakine lementtejä. Ja kanssa ruotsinkieliselle laulu on kai sopivan tasoinen, kun taas suomenkieliselle vanhat suomalaiset laulut ovat vaativampia, siis harmonisempia, kuin nykykaupunkilaiselämä, jolloin niiden kanssa tavoitetaan jotakin syvällistä elämänviisautta, joka ei ole arjen kuva. Arki myös suhtautuu lauluihin kuin kirjo yksittäiseen asiaan, ja laulu arkeen kuin taiten eletty yksittäinen hetki elämän soljuvaan virtaan hälinöineen, talkerteluineen, kompasteluineen, eri väreineen, aihepiireineen, ihmissuhteineen jne. Ulkomaalaiset laulut puolestaan ovat suomalaiselle liian epäviisaita ja niin niitä ei matkita tarkkaan elämänohjeina vaan pikemminkin rinnastumina oman elämän hienoihin juttuihin. Pitäisikö ruotsinkielisille koululaulukirjan ja radion ruotsinkielisten ohjelmien laulut tai esittäjät ja esitystapa valita toisin, tervehenkisempää laulamisen tapaa opettaen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti