Katselin eilen telkusta Uuden Musiikin Kilpailua eli Suomen Euroviisukarsintaa ja hämmästyttivät ja raivostuttivat mukaan päässeet aivan ruotsalaisen oloinen nainen ja arabi, kun kumminkin Suomen Euroviisukappaleen valinnasta on kyse, mikä luo ison osan muiden eurooppalaisten ja myös kauempien maiden ulkomaalaisten käsityksestä siitäm, millaisia suomalaiset ovat. Tuli sama olo, että mukaan on päässyt vallanhalauista paskaa (ruotsinkielisellä ystävälläni on 10-15 prepaid-puhelinliittymää itsellään) ja jonkinlaisia repsahduksia raadollisuuteen päin. Sama olo tulee, ukulelen soiton harrastajista ja kuulijoista sekä siitä, kun joku on kasvanut liian musiikkipainotteisessa ympäristössä: kuin olisivat kysyneet muilta, mikä on maailmassa tärkeää, ja kuulleet, että musiikki ja Euroviisut, mutteivät itse ymmärtäneet, miksi ja miten musiikki voisi jotenkin olla tärkeää, mikä lie hairahdus muilta, luulevat.
Jos tuota miettii, että miksi musiikki on tärkeää, jos pitäisi selittää ihan epämusikaalisella vanllanhaluiselle tai musiikin pois pyyhkiä haluavalle, niin maailmassa terve on toimivin ja luontomme on muovautunut hahmottamaan sen juuri vahvimpana ja kutsuvimpana, siis musiikkimaisimpana. Luontomme ohjaa kohti toimivinta, niin yksilön elämässä kuin yhteisönkin ja maailman, musiikki siis kertoo parhaista vaihtoehdoista jo luontonsa puolesta. Soivuus on tienviittamme kohti parempia tekemisentapoja, parempia elämisentapoja ja toimivampaa yhteispeliä sekä moraalia. (Tämä pätee myös modernissa maailmassa, koulunkäynnissä ja insinöörityössä, sillä mm. hyvä katselemisen tapa (kuvalliselle ajattelulle hyödyllinen tottumus), tunnelmataju (joka myös on ajattelule kovin hyväksi), jaksavaisuus ja hyvä motivaatio sekä mielekkyydet soivat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti