maanantai 28. joulukuuta 2015

Maanantaina 28. joulukuuta 2015

Sitä tässä ihmettelin, kun laulukirjan lauluja soitellessa ja muutenkin ruotsalaiset vaikuttavat tyhmemmiltä ja kaavamaisemmilta kuin suomalaiset, niin mikä avuksi, mikä avaisi ruotsalaisten hahmotustavat suomalaiseen tapaan viisaiksi, jos nyt suomalaisuutta osaan ja ruotsalaisuudestakin jotakin? Niin olisiko Huopikkaat huopikkaat? Se on toki venäläinen sävelmä, mutta sen käytännönläheinen elämänmakuinen hahmotustapa kuulostaa ruotsalaiseen tapaan kaavamaiselta pohjalta aukeavan koko elämän rikkaaksi sosiaalisiakin asioita hyvin ymmärtäväksi arkijärkiseksi näkemykseksi.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tiistaina 22. syyskuuta 2015

Luovuin viime viikon lopulla tumman puunvärisestä Lanikai-ukulelestani (Kiinassa valmistettu). Minulla oli ollut se noin kaksi kuukautta ja sen ajan olin sairastellut, milloin mitäkin flunssaa ja pääsärkyä ja tokkuraista oloa. Ennen en ole sillä tavoin sairastellut, ja niin luovuin ukulelesta.
Mutta minulle jäi alkuperäinen lilanvärinen kuvallinen ukuleleni, jossa on kaunis ääni. Ja toki kosketinsoitin ja kesällä ostettu 5-kielinen kitara, jolla olen opetellut kitarasointuja, sekä panhuilu, jota en ole niin soitellut, kun siinä on aika luja ääni.

* * *
7.10.-15
Voiko olla, että Kiinassa on niin kova työpaine, että jos haluaa jäädä kotiin ja ihan vain soitella, vaikkei ole soittotaidon mestari, niin tarttee olla flunssa, lievä ripuli, kylmänsärkyjä tms pientä sairautta, jottei voi mennä töihin? Mutta ei kai Suomessa sentään? Voi nukkua pommiin, valittaa alkavaa vilustumista tai pyytää pari päivää lomaa miettiäkseen, jatkaako töissä vai ei, luulisin.
Blogistani More free time! http://workandfreetime.blogspot.fi ja siitä linkillä löytyvästä kirjastani voisi olla tähän iloa ulkomaillakin, jos vaikka pomolla ja vaimolla ne luettaa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntaina 6. syyskuuta 2015

Mietin tässä Ruotsin-risteilyillä käyviä ruotsinkielisiä suomalaisia ja lauloin sitten jotakin ajankulukseni, mutta kauhistuin: ruotsinkielisten tyylillä laulettaessa laulusta tul ihan kuin ohje: näyttele minua näin osuvasti. Oli laulusta idea, että nää on tuttuja juttuja, teen ne omalla tyylilläni näin, ja se oli kuin näyttelemisen ohje, mikä on murhatuksi tulemisen vaara, etenkin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä ollessa. Suomenkieliseen tapaan laulettaessa sitä ongelmaa ei tule. Lieneekö ero siinä, että lauluista hahmotetaan tunnelma eikä joitakine lementtejä. Ja kanssa ruotsinkieliselle laulu on kai sopivan tasoinen, kun taas suomenkieliselle vanhat suomalaiset laulut ovat vaativampia, siis harmonisempia, kuin nykykaupunkilaiselämä, jolloin niiden kanssa tavoitetaan jotakin syvällistä elämänviisautta, joka ei ole arjen kuva. Arki myös suhtautuu lauluihin kuin kirjo yksittäiseen asiaan, ja laulu arkeen kuin taiten eletty yksittäinen hetki elämän soljuvaan virtaan hälinöineen, talkerteluineen, kompasteluineen, eri väreineen, aihepiireineen, ihmissuhteineen jne. Ulkomaalaiset laulut puolestaan ovat suomalaiselle liian epäviisaita ja niin niitä ei matkita tarkkaan elämänohjeina vaan pikemminkin rinnastumina oman elämän hienoihin juttuihin. Pitäisikö ruotsinkielisille koululaulukirjan ja radion ruotsinkielisten ohjelmien laulut tai esittäjät ja esitystapa valita toisin, tervehenkisempää laulamisen tapaa opettaen?

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Sunnuntaina 23. elokuuta 2015

Kuuntelin CD:ltä Olavi Virtaa. Jäin jälkikäteen miettimään, että noinko hän mietityttää miehiä tunneasioissa. Mielestäni miehet eivät tunnista outoja ilmiöitä tai outoja ilmiöiden puolia noin vaan korvaavat ne tutulla kokemuksellaan. Sen sijaan, jos käyttäisi kiinnekohtina arjen tuttuja ilmiöitä, tuttuja sosiaalisia havaintoja ja mielenkiinnonkohteita, niin niissä olisi sanasto, johon viittaamalla voisi neuvoa uudetkin ilmiöt niin, että ne sulavat. Luulen, että osuvampi kuin vertaus ruokaan, olisi vertaus tekemisten sujuviin puoliin, arjen ilmiömaailmaan, kun sen tuntuu objektiivisemmaksikin, enemmän oman tekemisen ja ymmärryksen alueeksi.

perjantai 14. elokuuta 2015

Perjantaina 14. elokuuta 2015

Viime tiistaina 11. elokuuta näin kirpparilla kaunisäänisen kitaran 65 eurolla ja niin vähän aikaa mietittyäni ostin sen, mutta kotona huomasin, että G-kielen viritystappi on rikki eli se on 5-kielinen mutta kivasti kumminkin soi.

Tänään jäin miettimään, että jos ukuleleista voi ainakin osasta oppia paratiisimalleja ja joistakin muista soittimesta kustakin niiden tyyliin liittyviä elämässä tarpeelisia näkemyksiä ja taitoja, niin voisikohan esim. kanteleen tai harmonikan tai minkä soittimen vain rakentaja opettaa suomalaisuuden taitoja, etenkin "Elä ja anna toisten elää!"-ohjetta, mist' tuntuu niin valtavasti hyötyä olevan melkein mihin vain! Ks. blogien alusta otsikoissa tärkeiksi kaikkien kaikkialla maailmassa opeteltaviksi sopivat, tärkeät kohdat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi

lauantai 8. elokuuta 2015

Lauantaina 8. elokuuta 2015

Tuli vain mieleeni, kun katselin lehden kuvia musiikkifestarista, että yleensä, kun tekee asioita,joista puhutaan, joita arvostetaan ja joita moni haluaa tehdä, niin vaikka niistä sanotaan, että tekee vaan, vaikka perustaa yrityksen, niin ovat ne aika vaikeita ja työläitä ja isompi menestys tosiaan kysyy ammattitaitoa. Jos on vain kivaa musiikkia, niin se on kuin musiikkiopiston kevätkonsertti. Jos taas on jossakin porukassa mukana, niin porukalla on oma meininkinsä, oma elämänviisautensa ja haaveensa ja joku kenties osaa pukea ne lauluksi, ja joku osaa isomman kansanryhmän toiveita lauluina tuoda lähemmäs toteutustaan tai toteuttaakin, vaikka on ihan ok tavallisista vieraista ihmisistä kyse, mutta se kai kysyy ikää, jos on vaikka 20 vuotta vanhempi kuin nuo muut, niin jos on nuo vuodet opetellut,etsinyt teitä haaveiden toteuttamiseen, niin kenties osaa jo. Joku osaa jo nuorempanakin, mutta sitä ei voi noin vaan päättä,, että osaisin, vaan se kysyy ammattitaitoa tuossa lajissa. Ja kontaktin saaminen ihmisiin läheltä lienee helpompaa kuin lavalta? Toisaalta usein yhteinen sävel löytyy kohteliaisuusetäisyysden takaa eikä liian läheltä. Kanssa se sama kuin yrityksessä, ettei joku vain kävele rahojen kanssa pois, ja että on varaa tarvikkeisiin, ihmiset tulevat juttuun yms käytännön juttua on osattava, eikä voi suoraan nousta lavalle ihan vain siksi, että kivaa musiikkia. Nojaa, mutta kiehtovaltahan se kuulostaa, kumminkin.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Perjantaina 24. heinäkuuta 2015

Tuli mieleeni, kun näin kadulla lokkimiehen: ihan lokin oloisen miehen, jolla on matala lierihattu ja joka vaikuttaa kalastushenkiseltä. Muutama päivä sitten kaupungilla näin lokin valopylvään päällä ja kotona maalasin siitä muistista kuvan ja soitin joitakin sointuja tuota lokkia ajatellen:
 
     F  Cm  D  A  Cm  C7  D  A7  Cm

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015

Olen silloin tällöin soitellut uudella puunvärisellä ukulelellani sointuja kappaleista säestämisen oppimistarkoituksessa. Helpot soinnut jo sujuvatkin, mutta oudommat sormille vaikeat kangertelevat, enkä oikein osaa laulaa onnistuneesti samaan aikaan, kun en tiedä, miten laulun väri vertautuu ukulelen sointiin.
Sen vain olen huomannut, mikä varmaan kitarankin sointujen oppimiseen pätee, että sormille soinnut ovat vaikeita niiltä kohdin, joilta mieli ja tunteet sanovat "Pyh! En viitsi keskittyä tämän enempää, tämän herkemmin, tämän hienommalla laadulla, sillä nämä ovat vain kieliä painavat sormet eikä musiikki.", oli se sitten omaa jaksamattomuutta uutta harjoitellessa tai joltakin sosiaaliselta suhteelta vaikutteena tullut asenne. Eli jos musiikkia oikein kaipaisi elämäänsä niin että olisi luontevaa vaivautua enemmän, niin silloin soinnutkin olisivat helpompia ja soisivat herkemmin ja hienommin soitettuina myös kauniimmin. Mutta se on siis mm siitä kiinni, ettei olisi niin helle vaan vähemmän lösö mielenvire.
Hyvä valinta tuntuu olevan soittaa ensin helppoja sointuja kauniisti, kuulostellen soinnun väriä, tunnelmaa, sen viestiä ja soittaen mahdollisimman hyvällä, kauniilla tyylillä. Ja sitten lisäksi siellä täällä harjoituksen vuoksi vaihtelevaisesti sormille hankalampia sointuja, niin että vähitellen oppisi, miten nekin soitetaan. Kun kitaralla kokeilin, niin helpompi oli hahmottaa sointu, jossa eivät soi kaikki kielet vaan vaikkapa vain neljä kieltä kerrallaan kuten ukulelessa on, kauniimminkin soivat niin soittaessa.

Tai tuossa laulun vertautumisessa ukulelen sointiin on se, ettei se mene kuin kitaralla säestäessä vaan jotenkin niin kuin joululaulu ja kulkuset söestämässä tai kauniisti laulettu poplaulu ja korkealta helisevät soinnut niin kuin linnunlaulu tai nuo kulkuset, kitaran helinä J. Karjalaisen kappaleessa Hän mutta laulu ei puhemainen kuten kitaralla ehkä vaan kaunis kuin rakkauslauluissa.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tiistaina 14. heinäkuuta 2015

No, valitsin sitten kumminkin sen saman ukulelen. Ainakin se on helpompi soitella ihmisten nähden, kun on puunvärinen kuin tavalliset soittimet yleensäkin. Ja äänikin on ihan kiva.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ohje: opi soittamaan pianoa tai kosketinsoitinta - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei
hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni,
on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä
kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei
varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle:

Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten
korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä
ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla
viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta
sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla
tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja
alaspäin vastaavasti vasemmalle.
Aluksi varmaan riittä osata lukea
oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa
laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen
vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen
alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse
viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa
siirtymistä viereiseen valkeaan.

Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat:
keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin
keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia
keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin
keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin
vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä.

Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää
oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta.

Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla:
Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan
kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä
Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista
nuottia vastaavassa merkinnässä.
Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin
ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat
kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä.
Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu...
Yst. terv.







Ai niin:
viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n
valkoiseen koskettimeen.
Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on
helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu
unohtamaan.
Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat
ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa.
Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo
opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi
edistyä vähäsen.
Yst. terv. Hannele





13. tammikuuta 2011 klo 15.01


Hei vielä,
Yksi nuottimerkintä unohtui:
Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan
puolitoistakertaisena,
eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään
neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta
pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia.
Hannele





Hei
Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien
avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat.
Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla
puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä
viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka
on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä.
Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai
sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan
vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa
useampiakin nuotteja.
Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D,
E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä
säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat
kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C -
C.)
Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen
samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen
helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi
olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan.
Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän...
Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa...
Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa.

Maanantaina 13. heinäkuuta 2015 - Laulutaidottomille ja epämusikaalisille

Palautin Jasmine-kitaran kauppaan. Nyt täytyy keksiä jokin tosi hyvä keino valita kyllin halpa soitin, kun olen jo kaksi kertaa epäonnistunut.
Kaupassa oli samaan aikaan joku heavymusiikin ystävä. Minua ei heavy kummemmin häiritse, kun ajattelen sen olevan toisenlaisen elämäntilanteen kaipuuta tuntevampaan päin, tyyliin aijai, buaah, wuaah, ja kaipuuta enemmän oman luontonsa mukaiseen elämään, mutten nyt tiedä sitä, onko heavy elämäntadossa kyllin taitavien tekemää kelvatakseen tuoksi tieksi. Ehkä pikemmin joku perinteinen miesten soitin voisi tuoda elämänviisautta kuten vaikka tuntevan kuuloinen ja näköinen torvi. No jaa, enhän minä näitä osaa, tulen vain miettineeksi, kun käyn soitinliikkeessä.
Entä banjo? Kosketinsoitin?

Luonnollista tervehenkistä elämää elävän ihmisen keho, elämänkokemus soisi. Mutta jos on keinotekoisesti, niin ei soi tai soi kamalan vaimennetusti hmmph. Olennaista on, että vatsan seutu tunteineen ja spontaaneine motivaatioineen on spontaanisti, luonnollisen tervehenkisesti. Teot voivat sitten olla ihan vain jokun arkeen sopivan motivaation mukaan eikä tarvitse olla kokonaan luonnollisimmillaan vaan tekemisen meiningin tervehenkisyys ratkaisee soivuuden.
Spontaani, tunteva, positiivinen, tervehenkinen, suoraselkäinen, tervehenkisen sosiaalinen, motivoitunut innostunut, hyvällä mielellä mukana, luonnollinen, aistivoimainen, liikunnallinen näyttelemättä, elämässä läsnäoleva, ikiaikainen, elintilaa tuova, elämää paremmalle tolalle aukova, yms soi.

Rapistä en ole koskaan niin pitänyt, mutta minulla on vaikutelma, että siinä laulamisen halu on suurempi kuin käsitys siitä, miten laulu syntyy. Jonkin taitavan innostavan laulunopettajan vetämä lauluryhmä, joka laulaisi tuttuja vauhdilla ja elämänmakuisuudella sekä tuntein laulettavia lauluja kuten vaikka "Daa-daa.daa-da-daa-da kiitä alla autostrada..." voisi opettaa, mistä laulu löytyy, ja niin olisi suuremi kirjo lauluja tarjolla, ulottuvilla jo.Savonlinnan työväenopiston Linnalan Kaiken kansan laulukuorossa oli muutama vuosi sitten sellainen vetäjä.
Saksofoni?

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Lauantaina 11. heinäkuuta 2015

Keväästä asti minulla on ollut hinku ostaa uusi soitin, kenties toinen ukulele. Ja niin toissapäivänä ostinkin ruskean puunvärisen ukulelen, jossa on valkoista, niin olisin sitten kehdannut soitella sillä ihmisten nähden, mutta niin vain en osannut asennoitua, että minulla kaksi ukulelea, kun ne ovat tavallaan samantapaiset mutta kumminkin ihan erilaiset. Uusi ukulele jotenkin teki liikkeistäni kömpelöt ja niin kolhin jalkani kolmeen kertaan, ja niin sitten tuumin, ettei käy ja vein soittimen takaisin kauppaan eilen. Sain tilalle Jasmine-merkkisen kitaran, mutten nyt sitten tiedä, onko sekään sopiva. Enkö osaa kesällä valita soitinta?
Jasmiinisuitsuke ja jasmiiniriisi auttavat ikväien muistojen unohduttamisessa, kun tilanne on jo ohi ja jäljellä enää ikävää ilmapiiriä ja ajatukset. Jasmiinin tuoksu, jota Jasmine-kitarankin soinnin soimaan jäävässä soinnissa on trunnelmaltaan, etäännyttää surun voimin ikävät muistot ja niihin liittyen hiertämään jääneet nykyisellään etäiset ihmikontaktit, ja on samalla jotenkin kauniin tunnelmallinen luoden hengellisyyden ja elämänviisauteen virittäytymisen myötä tilaa uudelle elämälle uudelta pohjalta, kokonaiselle elämän tervehenkiselle rikkaudelle nyt kun häiritsevät henkilöt ja aihepiirit saa etäännytettyä ja laitettua pienempää tilaan niin että jää koko maisema itselle. Jasmiinin tuoksulla voi etäännyttää ja pyyhkiä pois ajatuksiksi jääneet ihmiskontaktit muttei jaettua elämää. Häiritsevät asiat ovat kullekin erilaiset. Tuo kitara oli samanhintainen kuin ukulele, jonka ostin, mutten nyt sitten tiedä, voiko jasmiiniteemalla olevaa kitaraa soitella ja miten koirani reagoivat siihen, kun ainakin alkuun ovat olleet alakuloiset.
Ukulelen soitntujen soittamisen jälkeen kitaran soinnut tuntuvat paljon helpommilta kuin joskus aiemmin, kun olen niitä yrittänyt opetella. Myös se, että olen tässä välissä yrittänyt opetella sointuja kosketinsoittimella, auttaa hahmottamaan sointuja. Kitara on siitä kiva, että se on niin tavallinen soitin, toisin kuin erikoisen näköinen kuvallinen ukulele, niin että kitara on sosiaalisesti helpompi.

Jos sen sijaan ikävät ihmissuhteet ovat edelleen elämän osa, niin niihin usein auttaa ohje "Elä ja anna toisten elää!" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi) sekä etäisemmät välit niin, että toinen (ja itsekin sinä) miettii ne sivistyksellä eikä sosiaalisesti pähkäilemällä sekä tietenkin hengellisyys, hengellisemmät ihmissuhteet ja tervehenkisyys ihmissuhteissa, ennen kaikkea siinä, miten paljon ollaan tekemisissä ja mihin tapaan sekä miten ihmissuhteista ajatellaan, sekä yleisen meningin moraalisuus ja tervehenkisyys.

Ihan liian vahva jasmiinivaikute: palautan kitaran, kunhan musiikkiliike on auki.

En tiedä, mikä kitaran jasmiinityylin idea oikein on, kun ei se ole ihan sama kuin jasmiinisuitsuke tai jasmiiniriisi vaan siinä on jokin, teknisempikö?, perussointi ja sen perään vasta jasmiinityyli. On jotenkin lättänämpi tuo perussoitnikin kuin savonlinnan savolaisuus. Mutta menetinkö nyt rahani, kun en saanutkaan soitinta?

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Perjantaina 10. heinäkuuta 2015

Laadin ohjeen lahjojen ja taitojen oppimiseen kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa niin,e ttä tunteenomainen arvostus tuota alaa kohtaan kääntyisi suuremmaksi lahjakkuudeksi ja taidoksi kuin mihin ei-niin-motivoiduilla aloilla pystyisi. Eiväthän kaikki mahdu musiikin ammattilaisiksi, mutta kun kiinnostus musiikkiin on tunteenomaisesti motivoitua, niin josko noista ohjeista jotakin iloa olisi omin päin yrittäessä: http://nopeaoppisuus.blogspot.fi blogin varhaisimmat kirjoitukset (eka ja kolmas). http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/search?updated-min=2011-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2012-01-01T00:00:00-08:00&max-results=4
Varmaankin tuo linkki tosin on jo tässäkin blogissa.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Lauantaina 4. heinäkuuta 2015

"Onko Savonlinnassa myös musiikin vastaisia ihmisiä, esim. sellaisia, jotka arvostavat insinööritieteitä ja teknologiaa? Kun kone käy hyvin, se laulaa. Samoin elollisen elämä laulaa, kun tekeminen sujuu parhaiten. Siksi musiikintajumme ylipäätään on olemassa: voidaksemme tunnistaa helposti parhaita tekemisentapoja ja hyvin sujuvia yhteispelin tapoja ja kommunikoidaksemme hyvin juuri toimivimmista, laulavimmista puolista tekemisissä, tavalla, joka tekee ihmiseltä toiselle yleistämisen helpoksi. Siksi musiikki on tarpeen."

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Maanantaina 15. kesäkuuta 2015

"Tuli vain ohimennen mieleen, kun oli musiikista puhetta, että kaikkien mielestä uutiset eivät soi mutta minun mielestäni tavallaan kyllä soivat. Jokaisella tapahtumalla on oma elämän virtansa, jossa tervehenkinen toimeliaisuus soi, oma tunnevireensä, joka on kuin tietyn tyylisuunnan musiikkia, oma sosiaalisuuden tyyppinsä, jossa elämän ympyröiden tunteita koskettava virta soi, sekä oma ajattelunsa ja maailmankuvansa, joka on kuin perinteisen suomalaisen musiikin maisemahahmotus mutta kullakin erilainen, kellä käheän toimimaton ja kellä luontomaiseman tapaan paljon elämää näkevä ja elämästä ymmärtävä."

perjantai 15. toukokuuta 2015

Perjantaina 15. toukokuuta 2015

Jos tavalliset ihmiset kaipaavat musiikkia ja bandissa soittavat ja laulavat ovat innoissaan, CD:tä autoradiosta kuuntelevat tempautuvat mukaan parempaan meininkiin, mutta ammattimuusikot eivät kai ole erityisen onnellisia, niin oikea määrä musiikkia elämässä olisi joku tuollainen kiva hyvin sujuva musiikkiharrastus ja arkeen jonkin verran, aika paljonkin, jonkinlaista tunteidenmukaisuutta, elämänviisautta yms mitä musiikista haetaan.
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
http://happinesstipsblog.blogspot.fi
ja ehkä joillekin tämäkin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html sekä
http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html

maanantai 4. toukokuuta 2015

Maanantaina 4. toukokuuta 2015

Kuuntelin Rauli Badding Somerjoen laulua Laivat https://www.youtube.com/watch?v=8wVJ8gxvHcw , ja mietin, miten tuollaisia lauluja oppisi tekemään. Arvasin hänet lämpimämmästä maasta kotisin olevaksi ja sain omaan osaamiseeni yhdistelemällä tällaisen arvauksen:
Elämänkokemus soi tunnelmatajun ja tunteiden musiikkina, vaaleat tunnelmat korkeina ja tummat matalina sävelinä. Kylläisen lämpimän vapaahetken luppoajan pehmeys, tyynnyttävyys poistaa muistetusta kokemuksesta raakuuden (sävelmän pätkän sijasta kuvio kuin ajateltuna siis kaunis eheä kokonaisuus) ja yhdistää sen haaveiden tasoon, jolla tunteenomaisten mieltymysten mukaan valitut sanat tuovat miellyttävää tenhoavuutta. Syntyisiköhän näin jo laulunpätkä?
Jos ja kun Suomen ilmastoon tottuneet ja tervehenkisen luonnonrakkaat osaavat olla eheällä tavalla muulloikin, voi kai sävelmän saada aikaan jo paikan päällä, elämän keskellä tai muuten hyvänä hetkenä sen tarvitsematta olla luppoaikaa tai ruokaa mässäilemällä autettu. (Lämmittelyohjeita ja terveiden elämäntapojen ohjeita sekä vuodenaikojen elämisen ohjeita blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi )

Mitä laulujen sanoista tiedän, niin ne ovat usein eri ihmisen kirjoittamia kuin kuka on säveltänyt laulun. Sanoja laaditaan siis etäämpää, osin hienon tenhoavan kirjoittamisen tuoman osaamisen varassa, osin oman lauluihin liittyvän viehtymyksen ja ihailun siivin. Sanoja laativa hahmottaa, mikä on laulussa hienoa tunteita koskettavan tenhoavaa haaveisiin liittyvää ja elämänviisasta ja kai etsii jotakin samantapaista kirjoituskokemuksestaan. Mutta laulu on puhekielisempi, ytimekkäämpi, arkisempi, tunteita koskettavampi, elämänviisaampi, vapaamuotoisempi, tunteenomaisia kliseitä ja elämänpiirin konkreettisia hienoja asioita koskettava.
Luulen, että jos sanoja lähtee etsimään, niin ensin tulee sekä kivaa tyyliä että epäonnistumisia. Se on kokemuksen puutetta ja ihan hyvä alku. Pitää vaalia hyvää henkeä ja erilaisina hetkinä (erityyppisellä meiningillä puuhattuaan) laatia erihenkisiä tai eritunnelmaisista näkökulmista sanoituksen kappaleita, mahdollisimman tenhoavvia. Niin sitten kun näin on kertynyt materiaalia ja taitoja, niin se toimii vähän kuin karttana siihen, että miten voisi onnistuneemmin sanoittaa eritunnelmaisia laulunpätkiä.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Torstaina 30. huhtikuuta 2015, vapunaatto - Panhuilun soitto-ohje ?

Voi että, panhuilu tuli postissa ja soi hyvin ja kauniisti ja on hyvin tehdyn näköinen, mutta kirjoitin kyllä tilauksen lisätietoihin, että haluan hyvin ja kauniisti soivan vain. Mutta kumminkin: maksoi 20,90 ja post 5,90, ettei se niin kallis ollut, onneksi, kun ei ole rahaakaan, mutta perulainen Rondador-panhuilu, 13-putkinen, www.noitarumpu.fi :stä. Kiva! No jaa, tuli mainos, olen kai liiaksi katsellut soitinmainoksia, mutta kiva kun soi!

Mutta onkohan tuossa, miksi panhuilut eivät yleensä soi, että niihin puhalletaan väärin, kun ei tiedä, miten pitäisi puhaltaa. Tähän ainakin pitää puhaltaa ylhäältä alas, ehkä hiukan viistosti mutta ylhäältä ehkä sentin päästä putkeen kumminkin, niin tulee puuhuilumainen ääni. Ja siitä kun sitten puhaltaa viistommin osin ohi putken, niin tulee panhuilumainen ääni ehkä 45 asteen kulmassa puhaltaessa, mutta se löytyi, kun ensin sain ylhäältä alas vähän matkan päästä puhaltamalla (alahuuli tai pikemminkin leuka huulen alla putken syrjässä, ylähuuli ja ilman tulo ylempänä) puuhuilumaisen äänen. Välillä soi monta pilliä yhtä aikaa ja kaikista putkista en ole vielä saanut puuhuilumaista ääntä, kun lyhyemmät ovat hankalampia hahmottaa, että mistä kohden soi juuri tuo putki.
Mutta tässä panhuilussa on aika ohuet putket ja korkea ääni, joten tavallista panhuilua, joka on paksuista putkista, tarvitsisi kai puhaltaa vielä etäämpää.
Siis puhalletaan putkeen eikä ohi, (paitsi käheyttä lisää, jos puhaltaa osin ohi). Ja ylähuuli pidetään kapealla niin, että ilma enimmäkseen osuu vain yhteen putkeen kerrallaan. Eri putket soivat ainakin näin aloittelijalla aivan eri etäisyyksiltä ja joihinkin täytää puhaltaa aika lujaa, että löytyy oikea suunta, josta ääni tulee sitten hiukan hiljemminkin puhaltaen.
Kai tuossa soivuudessa on se, että panhuiluakin olisi kuunneltava hienoviritteisesti kuin hienoa oikeaa soitinta niin, että olettaakin, että pieni ero soittotyylissä jo tuo suuren eron äänessä ja soivuudessa. Ja soittotavan erot vasta isoina näkyvätkin! Siinä mielessä hämää, jos panhuilu on usein karkeatekoisen näköinen ja halvempi kuin muut soittimet. Tämä panhuilu oli lakattu ja taiten näperretyn oloinen että tuli kokeiltua siitä ääntä kuin oikeasta soittimesta ikään, ja niin se sitten soikin.
Panhuilun putki soi paljon paremmin juuri kohdalta soitettuna kuin (puolta?) milliäkään sivussa putken keskikohdalta soitettuna. Puhalletaan putkeen niin, että syntyy puupuhaltimen tapaan soiva ilmapatsas. Ja siitä sitten kun vikkelämmin vaihtaa sävelestä toiseen, niin sointi jää helposti käheämmäksi. Tässä panhuilussa on sävelet C - C, mutta panhuileja on kai myös G-alkuisia.

Globaalisti vastuuntuntoinen inkkarimusiikki on usein panhuilun kanssa. En nyt juuri sitä panhuilusäestyksellä YouTubesta löytänyt, mutta tuossa on ainakin samantapainen sointi: https://www.youtube.com/watch?v=UpvG-DIV6x0

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Maanantaina 27. huhtikuuta 2015

Tässä viikko sitten törmäsin sähköpostissani soitinmainokseen ja minuun iski hinku ostaa uusi soitin. Katselin nettiputiikissa erilaisia soittimia ja mietin monta päivää, millainen soitin olisi hyvä ja mistä se pitäisi ostaa. Ja siinä pohtiessani huomasin, että pääkaupunkiseudulta aikanaan hankkimillani soittimilla en ollut saanut soitettua kuin soittotunteja varten, vaikka hinku oli ollut kova. Lieneekö vika soittimien soinnissa, joka on kovempi ja ei niin soituisa, joka jotenkin jättää epämusikaalisen olon eikä opeta soittotaitoa.
Kun taas Savonlinnasta Soitinkulmasta ostamillani kosketinsoittimella ja ukulelella (kuvan laatikossa) olen soitellut lähes päivittäin, kosketinsoittimella yli neljä vuotta ja ukulelella vuoden. Ja olen sinä aikana kokenut oppineeni paljon musiikista, niin soittamisesta kuin laulamisesta ja säveltämisestäkin ja eri lauluista. Tietenkin Savonlinnan kulttuuri Oopperajuhlien tärkeyden myötä on oopperasuuntautunut ja se varmaan jotenkin auttaa musiikinharrastusmahdollisuuksia, mutta koen eron olevan myös soitinten soinnissa ja Soitinkulman myyjien ammattitaidossa. Etenkin ukulelella on kaunis ääni ja kosketinsoittimenkin sointi on jotenkin opettanut musiikista luulen.
Niin että ajattelin, että jso hankkisin soittimen, niin varmaankin Savonlinnan Soitinkulmasta. Mutta sitten kumminkin hankin halvan panhuilun netistä Noitarumpu.fi:stä, mutta se on vielä postissa. Jäin kuitenkin miettimään, että kauniisti soivia soittimia ei esim. www.tori.fi:ssä soitinten tyylistä päätellen ollut niin muualla Suomessa kuin Savonlinnassa. Ja mietin, että voisiko savonlinnalaisen musiikkiosaamisen kääntää soitinten nettimyynnin valtiksi, sillä juuri kauniisti soivaa ei-heti-rikki-meneväöä soitintahan useimmat harrastajat kai etsivät eikä niin synnyipaikkakuntansa tyylistä välttämättä.

(Kuvan kirjat vasemmanpuoleisen hyllykön ylintä hyllyä lukuunottamatta (itse kirjoittamani kirjat) ovat nuotteja.)

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Sunnuntaina 22. helmikuuta 2015

Katselin eilen telkusta Uuden Musiikin Kilpailua eli Suomen Euroviisukarsintaa ja hämmästyttivät ja raivostuttivat mukaan päässeet aivan ruotsalaisen oloinen nainen ja arabi, kun kumminkin Suomen Euroviisukappaleen valinnasta on kyse, mikä luo ison osan muiden eurooppalaisten ja myös kauempien maiden ulkomaalaisten käsityksestä siitäm, millaisia suomalaiset ovat. Tuli sama olo, että mukaan on päässyt vallanhalauista paskaa (ruotsinkielisellä ystävälläni on 10-15 prepaid-puhelinliittymää itsellään) ja jonkinlaisia repsahduksia raadollisuuteen päin. Sama olo tulee, ukulelen soiton harrastajista ja kuulijoista sekä siitä, kun joku on kasvanut liian musiikkipainotteisessa ympäristössä: kuin olisivat kysyneet muilta, mikä on maailmassa tärkeää, ja kuulleet, että musiikki ja Euroviisut, mutteivät itse ymmärtäneet, miksi ja miten musiikki voisi jotenkin olla tärkeää, mikä lie hairahdus muilta, luulevat.
Jos tuota miettii, että miksi musiikki on tärkeää, jos pitäisi selittää ihan epämusikaalisella vanllanhaluiselle tai musiikin pois pyyhkiä haluavalle, niin maailmassa terve on toimivin ja luontomme on muovautunut hahmottamaan sen juuri vahvimpana ja kutsuvimpana, siis musiikkimaisimpana. Luontomme ohjaa kohti toimivinta, niin yksilön elämässä kuin yhteisönkin ja maailman, musiikki siis kertoo parhaista vaihtoehdoista jo luontonsa puolesta. Soivuus on tienviittamme kohti parempia tekemisentapoja, parempia elämisentapoja ja toimivampaa yhteispeliä sekä moraalia. (Tämä pätee myös modernissa maailmassa, koulunkäynnissä ja insinöörityössä, sillä mm. hyvä katselemisen tapa (kuvalliselle ajattelulle hyödyllinen tottumus), tunnelmataju (joka myös on ajattelule kovin hyväksi), jaksavaisuus ja hyvä motivaatio sekä mielekkyydet soivat.)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Perjantaina 20. helmikuuta

Tuosta luonnollisesta lintumaisesta kommunikaatiosta tuli vastaani tämä samalta suunnalta: video https://www.youtube.com/watch?v=eyE3APmxBY0 Uuden Guinean alkuasukkaista (vaikuttavat lihansaanniltaan lähes kokonaan ihmissyöjiltä), joista yksi heimo kommunikoi vähän linnunlaulun tapaan, ks. alle minuutin pätkä viidentoista minuutin kohdalta alkaen.