maanantai 16. lokakuuta 2017

16. lokakuuta 2017


Loka-marraskuuta ajatellen, tiaisia pihapuissa

Tuossa kuva ikkunastani tässä kerrostalorykelmässä Savonlinnassa viimepäivinä.



* * *

Ihan toinen juttu. Tuli mieleeni, että sopisikohan tämä musiikkiinkin:

"Learning wisdom
I started reading a book about the life of Eino Leino. In the very beginning there was a picture of his childhood home taken later when others lived there. In the front there was a boat, atmospheric and wise way of keeping the boat on the opposite whorel, like Eino Leino's poems, but the trees by the house looked yound and very straight, as if those who lived there nowadays wouldn't have had anything much nature's wisdom. So how to learn wisdom if one has kind of square starting point? I have written about learning intelligence in my Finnish blog http://pikakoulu.blogspot.fi and since it interests educators, it might have been translated to English at least partly. I have translated the core: the thinking course at http://quickerlearning.blogspot.fi and at my video channel http://www.youtube.com/khtervola there are on playlists (Increasing intelligence, and Rationality of feelings and instincts) quite many advices about learning intelligence. One could in addition read my e-book at the first text in my blog http://workandfreetime.blogspot.fi . After that one could repeat someof the advices about intelligence: practical things to do and nature increasing intelligence. Abotu moral I have written at http://healthilymoral.blogspot.fi . One could maybe read also http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/about-kalevala.html with links."

maanantai 4. syyskuuta 2017

Soittimen paikasta kotona

Lainaus http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/09/savonlinnalaisuus-ja.html

"Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita."

maanantai 21. elokuuta 2017

Lasten hankkimisesta miehille, ohje

Monen kiinnostus musiikkiin limittyy kiinnostukseen löytäää elämässä hyvät toimivat uomat ja perustaa perhe, mistä syystä lisään tähän tämän ihan kai ok hyvin toimivan ohjeen miehille, että miten löytää naisystävä, jonka kanssa saada lapsi:
"

Millainen charmi

Mietin tuota, että arveleekohan moni mies myyjällä olevan monta naista ja kyselee siitä mallia. Mutta charmi ei ole viuh vau kuin tuotteen hienous vaan jotakin vähemmän kolhivaa, enemmän uomioon ottavaa, enemmän muille hyvä kuin vain suorittajalle itselleen. Miesvalinnassa on kai se, että miehellä on jokin mukava piirre, josta pitää, tai hieno lahjakkuus, jonka haluaa oppia, ja että lisäksi hän on muuten ihan ok luonne, arkiasioissa kyllin taitava ja jotenkin sopivantyyppinen elämäntavaltaan. Jollei olisi ok, niin ei voisi sellaisen kanssa käytännössä elellä. Jollei ole mitään elämäntavan hienoutta, viihtyisyyttä, toimivuutta tms, niin ei ole vetovoimatekijää. Mutta jos ne molemmat on elämäntavasta, josta itse pitää, niin luulisi sellaisesta pitävän naisen löytyvän rinnalle, jos niistä harrastuneista ympyröistä etsii. Lapsena opitaan taitoja vanhemmilta, koulussa ja harrastuksissa. Myöhemmin voi oppia helpommin taitoja omin päin ja harrastuksissa, katso esim. blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ( ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi sekä  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ).
"

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pe 28. heinä 2017 - omasta päästä tunnelman mukaan laulellen

En ole nyt niinlaulellut tai soittanut, kun on ollut kuuma auringonpuoleisessa asunnossani, mutta mietin, että saiskohan tuosta kevään laulamisesta ("Tunnelman inspiroima laulu") oman laulun sävellystaidon, kun on vahva tunnelma, ja siihen sitten kenties sanatkin, että mitä mieleen juolahtaa, ei runomittaa eikä samaa kaavaa mutta paikoitellen voi kyllä, milloin minkäkin laulukäsityksen tai runotyypin mukaan, vähän kuin lapsi loruilisi, jos siitä löytäisi heti sanat ainakin osaan sävelistä, jo laulellessaan. Joskus olen kokeillut, mutten nyt viime viikkoina, ja jotakin niin syntyy, mutteivät sanat niin osuvia, minuntyylisiäni ollenkaan, ja vaihtuu teemaa miten sattuu, mutta kai niin oppisi.
Niin sitä piti kirjoittamani, että pääsiskös tuosta siihen, että jos on tuttuja jossakin hienossa tapahtumassa ollut läsnä, niin kotiin tullessaan ja jälkeenpäin keroilisivat siitä lauluin, itse sävelletyin? Mutta kuinkas ne muistaisi? Kenties vieressä kulkenut muistaisi jotakin, että se oli vähän tähän tapaan ja sitten siinä oli se osuus, yms. Mutta mites siitä kehittyisi se, että musitaisimme tapahtumat musiikkina, oppisimme niistä sen myötä rikkaasti niin kuin musiikista hyvin voi, jos musiikki on hyvällaatuista? Olisiko se laulutavassa, äänen väreissä ja tuntevuudessa ihanteita kohtaan, kertoa omasta motivaatiostaan tuohon aihepiiriin eikä vain kokemuksesta, että olin siellä ja siellä?

Jos tuolleen joskus tekee mieli laulella, niin jos siitä videoisi jonkin värssyn ja sävelmän pätkän (sisäkuvaa niiden kanssa tai jotakin rakennettua, niin ei ole niin lättänän motivoitumattoman oloinen), missä on hyvä tunnelma, ja jatkaisi luontokuvaan ympäristöstä, etenkin kai jos on kukkia ja kaunista, niin saisiko siitä kivan onnitteluvideonpätkän, ainakin jos on luontoaiheiset sanat tms runoklisheemäistä, esim. kesämuistosta muulle vuodelle johonkin juhlapäivään?



Sanoista tulee kai runoklisheemäiset, jos koko ajan tavoittaa hienoimpaan, mikä tuon kokemuksen tyyppistä on. (Mutta silloin kai ne juuri sopisivat onnitteluvärssyyn tms, missä täysiä kymmeniä vuosiaan juhliva tms saa itse päättää, mitä hienoa tavoittelee, ikään kuin täydentää viestin oikein edulliseksi.) Sen sijaan tulisi tavoitella samaan aihepiiriin, sen koskettavimpiin osatekijöihin. Äsken kun olin kävelylläkoirieni kanssa, niin en ollut kovin laulutuulella, mutta aiheesta kirjoitettuani mietin sanoittamista ja tuotin jotakin tällaista jonkinaliseen säveleen:
on maa kaunis kulkea,
yli niittyjen kuljen vaan
mikä edelleen on runoklisheemäistä eikä oikein kuvaavaa kokemuksellekaan, mutat mainitsee sen päätekijöitä niin, että on helpompi muistaa kokemus, jos jälkikäteen sanoittaa sen uudelleen. Niinpä siinä kulkiessani kokeilin tuon värssyn ja kokemuksen muiston pohjalta muodostaa uusia sanoja, mistä tuli jotakin tällaista
On tunnelmallista askeltaa,
tienvarren heinät komeasti metsikön puita korostavat.
Mikä jo kuvastaa kokemustani, sen kiehtovuutta, joka sävelessäkin oli ideana, pääjuonteena, mutten sitten tiedä, kelpaisivatko ne laulun sanoiksi, ja mitä kävi sävelelle, oliko se ollenkaan kyllin tunnelmaan uppoutuen sävelletty - ja sitä paitsi se unohtui melkein heti, kun mietin sanoja. Toisaalta osuvat sanat olisivat auttaneet kokemuksen musitamisessa ja sitä kautta sävelmän muistelemisessa.
Jos nyt olettaa, että olis laulua tekemässä ja tuo olisi ohje laulu tunnelmasta, niin olisiko runebergmäinenr uno se, miten tuo laulu pitäisi sanoittaa? Mutten osaa laatia runebergmäisiä runoja, kyhäelmästäni tuli huono, kai siinä on männikön tunnelmaa plus puppua:
Käy ukkojen, mähikäisten ja kettujen luo,
hämärtyvän illan tunnelmaan peittyy maa.
No jaa, voi voi. Ei tuo oikein minuntyyliseni ole.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Sibeliuksesta

Lainasin kirjastosta kirjan Tuusulanjärven taiteilijaelämää, missä siis mm Juhani Aholla, Järnefeltillä ja Sibeliuksella oli talonsa järven rannalla. Sibeliuksen Ainolan kuvissa silmääni pisti, että koti oli sisustettu kuin taiteen kuulijan musiikkielämystä varten, mm. ikkuna leveä ja matala ja sivuilla verhot edessä ja vain keskeltä auki vehreään luontoon: kuin ankeampaa elämää elävän musiikkikokemus voisi olla parhaimmillaan. Tai että tuolien tyyli toi mieleen orkesterimuusikot, jotka toivat musiikin kuulijoiden ulottuville, kuin Sibelius olisi vakavissaan miettinyt, miten nämä ammattilaiset saisi tuomaan hyvän musiikkielämyksen tavalliselle kansalle ja taiteen harrastajille. Pikkupöydällä oli rasia kuin huolettomasti laitettu kotoisa, kuin gramofoni ja päällä kolme taunua kuin postikortit ihan erilaisia kuin jonkun radiosta kuulemat kivat musiikkikappaleet. Ulkokuvasta näkyvät ikkunanpuitteet, sisimpänä valkoiset puitteet kuin varttuneemman hyvälaatuisuus, elämänviisaudet yms, niiden ympärillä tummat vuorilaudat kuin nuoremman väen perspektiivin ankeus ja matala taso, kuin rätsistyyppisen miehen, joka käyttää huonomman taitotason höysteenä ytyjä viisaan näkemyksen kimpaleita. Ja siinä ympärillä valkea talo kuin yhteiskunnan sivistynyt näkökulma, jota ihmiset tuppaavta mm lehdistä opiskelemaan ja rvoistamaan. No, en ole vielä pidemmälle lukenut, mutta tästä saa vaikutelman, ettei sävellystaito ollut sibeliuksen yksinomaa, vaan Sibelius erikoistui taideteosten muotoilemiseen suurelle kuulijakunnalle, joka koostui etenkin niistä nuoremmista, joille taide ja syvällinen viisaus olivat elämäntavalle edelleen etäisiä.
(Sisustamisesta tuli mieleeni sisustamisen taidosta kirjoittamani ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html , vähän taiteilijakodin suuntaan olen siinä tavoitellut.)
(Elämänkokemuksen saamisesta soimaan olen kirjoittanut pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Säveltämisen taito on tuosta tunnelmasävyjen musiikista vain aiheen tai muutaman poimimista kerrallaan siten kuin laulukin tms voi kuvata elämänkokemuksen eri puolia, ja esim. laulaen nauhurille, siitä soittimelle ja soittimelta helppo saada nuoteiksi.)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tiistaina 13.6.2017

En le viime aikoina paljoa soitellut, jotenkin eivain ole tullut soiteltua, on ollut jotenkin lättänä fiilis. Mutta se tuli mieleeni kun tuossa kumminkin vähän soitin kosketinsoittimella, niin onkohan Kotimaani ompi Suomi, jota olen luullut vanhaksi kantelekappaleeksi, sittenlkin kuorossa laulettavaksi tarkoitettu, kuin väkijoukko jossakin tapahtumassa, kukin omalla äänellään, sointuisasti, hiukan hitaasti kuoron sointia kuulostellen, vähän niin kuin virsi?

perjantai 12. toukokuuta 2017

Musiikin alan vaaroista

Savonlinnaan reilun puolen tusinaa vuotta sitten muutettuani on kai kesäisten oopperajuhlien vuoksi ollut paljon paremmat mahdollisuudet harrastaa musiikkia ja maalaamista, mutta toisaalta paikkakunnalla on ollut vaikutelma lukuisista murhista, jotka kai ainakin osin liittyvät juuri musiikin lieveilmiöihin. Olen oppinut, että musiikin alalla on monenlaisia ihmisiä.
Ensinnäkin on tavallinen kansa, joka laulaa ja soittaa omaksi ilokseen ja toivoo moni heistä kehittyvänsä ammattilailajaksi tai soittajaksi, kenties lauluntekijäksi. He ovat se perustyyppi, jolle musiikkimaailma on kai säädetty, kovin kiltti ja oikeassa verrattuna siihen, mitä heidän tilalleen tulleet muut ovat.
Sitten on kaavamaisesti perässä toistavia kurssia käyviä, jotka haluaisivat tehdä jotakin kaunista ja arvostettua mutta joilla ei itsellään tunnu olevan taipumusta pitää musiikista niin kovin, ovat jotenkin epäviisaampia kuin ihmiset yleensä, koululaismaisempia, kenties ilkeileviä.
Sitten on niitä, joiden vanhemmat ovat musiikki- tunne- taide- elämänviisaus- yms harrastuneita ja jotka oppivat musiikin näkövinkkelin kotonaan ja ovat taitavia musiikissa ym taiteissa mutta vailla sitä tavallista näkövinkkeliä, josta kansan kaipuu musiikkiin ja parempaan elämään kumpuaa. He voivat myös olla pottuuntuneita pakkoon olla tekemisissä musiikin kansa tai vaikka sisaruksensa musiikkimaun kanssa ja haluta vallata nuo alat pois olemasta, kun ne ovat niin ärsyttäviä. Ja silloin sisaruksen musiikkimakua edustava ihan kiltti laulaja tms voi tulla jossakin murhatuksi, ja toki etenkin bändiin pyrkijä, joka ei ole niin tunnettu, voi niitä monta napsia pois.
Sitten on ammattinäyttelijöitä yms niin paljon näytteleväisiä, jotka haluavat esiintyä, asemaa, tuurata, peitellä sitä, että minkä näköisiä ja taitoisia näyttelijät ovat tavallisempiin ihmisiin verrattuna, esim.musiikin alan ihmisiin. Hämätä ihmisten sosiaalista silmää ja tehdä monta murhaa jossakin ilman, että näkyy, esim. savulla yleisön jostakin.
Sitten on ulkomaalaisia, jotka ovat niin kaukana kotimaastaan, etteivät oikein tajua kulttuurista mitään mutta matkivat kyllä, ja ajan myötä matkivat tosi etevästi ja hämäävästi kaikenlaisia tavallisia piirteitä, ja niin oppivat esiintymistäkin ja musiikkia helpommin jotenkin arkeen nähden erilaisesta vinkkelistä kuin tavallinen kansa. He eivät välttämättä osaa arvostaa kulttuurin hienouksia ollenkaan vaan voisivat huoleta tuhota sen taidot,a rvot, siinä maassa tarvittavat piirteet, jopa murhata koko kansan, esim. siksi että ilmastonvaihdoksen vuoksi tarvitsevat valtavasti tuhtia ruokaa, esim. noita harmittavan erilaisia joista aina on rasitetta: kansaa itseään.
Ja sittenon tyhmiä, joillekaikki vaikuttaa hienolta ja niin musiikkikin tenhoavalta.
Ja sitten on hienouksia tavoittelevia, joilta perustaso puuttuu, ja jotka yleensä ovat kovin pahentuneita.
Ja on pahantekijöitä jotka haluavat kiipiä eri lokeroon kuin millaisia ovat, ja tuhota tuon eri lokeron luonnolliset harrastajat & ammattilaiset.
Tästä saisi sen vaikutelman, että jotkin musiikkitapahtumat voivat olla surmanloukkuja, etenkint ulee mieleen Euroviisut - vai miksi ne vaikuttavat niin ei-eurooppalaisilta ja niin erilaisilta kuin eurooppalainen musiikkimaku ja taitotaso?